Muiden liikkeiden kannattaisi ottaa mallia eläinoikeusliikkeestä
Käväisin lokakuussa Tiedonantaja-festivaalilla. Tänä vuonna en kirjoittanut mainostekstiä, mutta linkkaan oheen viime vuoden kirjoitukseni siitä, miksi Tiedonantaja-festivaali on niin tärkeä. Pysyn kannassani.
Viikonloppu täyttyi mielenkiintoisista keskusteluista, ja tulipa muutama mainio toverikin tavattua. Aapo Heinosen musiikki nauratti ja miellytti sen verran, että mukaan tarttui CD-levy. Kyllä, avaruusajan digitaaliteknologiaa edustava laserlevy.
Mutta tämän kirjoituksen aihe on kuitenkin eläinoikeuspolittinen. Nimittäin yhtenä osana festaria oli eläinoikeuspoliittinen keskustelu.
Yksi niitä syitä, miksi olen kommunisti, on se että pidän suoraa kansalaistoimintaa arvossa ja ajattelen, että juuri se on ratkaiseva tekijä politiikassa. Tärkeimpiä voittoja ei koskaan saada kabinettitoiminnalla, vaan kaduilla. Minä en arvostele Elokapinan kadunvaltauksia tai työläisten lakkotaisteluita, vaan annan niille tukeni.
Nostin keskustelun yleisöpuheenvuorossa esiin sen, että eläinoikeusajattelun valtavirtaistumisessa tärkeää oli kansalaistottelematon suora toiminta. Salakuvauskeikat eläintiloille ovat olleet valtavan tehokas kampanjointimuoto. Toisinaan viljelijät itse ovat rynnänneet korostamaan, että he toimivat täysin lain mukaan. Kuvissa näkyvä eläinten kärsimys tai ankeat olot eivät siis ole seurausta laiminlyönneistä!
Minun mielestäni tällä hetkellä vasemmistolainen kansalaistoiminta on puolustuskannalla ja pahasti alakynnessä. Jäinkin miettimään, mitä jos muillakin alueilla omaksuttaisiin eläinoikeusliikkeen taktiikka?
Yksityiset hoivakodit jäävät toistuvasti kiinni laiminlyönneistä ja vanhusten kaltoinkohtelusta. Mitä, jos eläkejärjestöt nostaisivat ongelmat esiin kansalaistottelemattomuuden keinoin? Miltä kuulostaisi salakuvauskeikka vanhainkotiin?
Olisiko Sote-uudistus tänään voimassa, mikäli sote-alan järjestöjen edustajat olisivat vallanneet Valtiovarainministeriön ja vaatineet, että päätösvaltaa palveluista ei saa siirtää ekonomistien käsiin?
Suomi liitettiin Naton jäseneksi käytännössä ilman julkista keskustelua. Rauhanliike vaiettiin ja jätettiin median ulkopuolelle. Pari vuotta myöhemmin kaikilta rauhanjärjestöiltä leikattiin kaikki rahoitus. Mitä, jos sotilasliiton jäsenyyttä olisi ryhdytty vastustamaan suoran toiminnan keinoin?
On oikeastaan aika hätkähdyttävää, että menestyvää toimintaa kopioidaan muille aloille niin vähän. Onko kyse mielikuvituksen puutteesta, vai uupuuko solidaarisuutta yli järjestörajojen?
- Tiedonantaja-festivaali on käymisen arvoinen (16.10.2024)