Mitä Mamdanin voitosta voi oppia?
Oletko vihreä vai kommunisti? Sama se, asiamme on nyt yhteinen! Kaikki me kerromme kilpaa, kaikissa Sosiaalisen median kanavissa, miten Zohran Mamdanin viimeviikkoinen voitto New Yorkin pormestarivaaleissa on merkki siitä, että aivan kohta omankin järjestömme tavoitteet toteutuvat!
Ja miksipä ei? Mamdanin kampanja oli valtava, ja sillä saavutettu voitto myös aivan poikkeuksellinen. Kukapa ei haluaisi hypätä voittajan vankkureihin? Ja kun vastapuolella on presidentti Trump, asetelma on herkullinen.
Minuakin Mamdanin voitto inspiroi. Mutta mitä siitä voi oppia?
1. Tarvitaan oikea tilannearvio
Mamdanin kampanjan menestys perustui siihen, että sen pääteemat olivat oikeita. Ne vastasivat ihmisten todelliseen tarpeeseen. Korkeat vuokrat, kallis joukkoliikenne, älyttömät varhaiskasvatusmaksut ja edullisen ruoan heikko saatavuus olivat ihmisten arkea koskevia isoja ongelmia. Mamdanin kampanja esitti näihin konkreettiset ratkaisut.
On myös syytä huomata, että pääteemat olivat kaikki vanhan liiton vasemmistolaisia, materiaalisiin elinolosuhteisiin liittyviä teemoja.
Mikäli Mamdanin menestyksen haluaa toistaa jossain toisaalla, tämä on keskeinen vaatimus, ja oikeastaan kaiken perusta. Tilannearvion täytyy osua kohdilleen.
Mamdanin poliittisella päävastustajalla Andrew Cuomolla oli tämä perusjuttu pielessä, ja sen myötä valskasi myös kaikki muu.
2. Vasemmistolainen politiikka on luokkataistelukysymys
Mamdanin kampanja nojasi sen varaan, että valtava määrä ihmisiä on valmis tekemään valtavasti vapaaehtoistyötä vaaliohjelman eteen. Veikkaan, että suurin osa näistä vapaaehtoisista oli työväenluokkaisia ihmisiä.
Vastapuolen ehdokasta rahoitti suurpääoma: tunnetut miljonäärit ja miljardöörit. Mamdanin kampanjassa tiedostettiin, että miljonäärejä vastaan voidaan taistella ainoastaan järjestäytyneen työväenluokkaisen liikkeen voimalla.
Mikäli vastaavaa haluaa yrittää jossain muualla, ei pidä kuvitella, että jollain vippaskonstilla pystytään kiertämään tämä syvä totuus: on pakko käydä luokkataistelua.
3. Ole epärealistinen
Iso osa Mamdanin poliittisista vaatimuksista on mahdotonta toteuttaa New Yorkin pormestarin pestissä. Tästä Mamdanin kampanjaa arvosteltiin tiheään porvarimediassa. (Siis niissä asiallisemmissa kirjoituksissa.) Harva tuntuu ymmärtävän, että kampanjan sisässä oli voimakas vaatimus politiikan suunnan muuttamisesta.
Juuri riittävän isot vaatimukset oli se ratkaiseva tekijä, joka innosti ihmisiä mukaan kampanjaan. Mikäli olisi typistytty siihen, mikä on "realistista" teknisesti ajatellen, olisiko löydetty sataa tuhatta vapaaehtoista?
Mikäli menestyksen haluaa toistaa, pitää luopua "realismin" ajatuksesta ja vaatia enemmän. Se tosin johtaa vääjäämättä napit vastakkain suurpääoman kanssa. Siis luokkataisteluun.
4. Elämme lyhytvideoiden aikaa
Mamdanin kampanja otti sosiaalisen median ja siellä julkaistavat lyhytvideot vakavasti. Niiden avulla se keräsi valtavat seuraajajoukot. Luulen, että keskeisimmät alustat olivat Instagram ja TikTok. Niissä yksittäiset videot keräsivät miljoonia katselukertoja.
Paikallispoliitikon virkaankin pääsemiseksi vaaditaan nykyään lyhytvideoita. (Olkoonkin, että se paikallispoliitikon virka sattuu olemaan miljoonakaupungin johtajan virka.)
Lopuksi
Siinä joitain ajatuksiani, miksi Mamdani voitti. Mutta voitto on vasta alkua: edessä on valtava taistelu osavaltiotasolla ja laajemminkin. Vastassa on porvarillinen media, molempien suurten puolueiden establishmentti ja miljonäärit, joilla kyllä rahaa riittää jaettavaksi kaikille edistyksellisen politiikan vastustajille.
Mikäli Mamdani tukijoineen pysyy lujana, voivat panokset nousta aika korkeiksiksin. Minä en uskalla edes veikata, mihin kaikkeen Yhdysvaltojen oikeistoeliitti on valmis estääkseen Mamdanin melko maltillisen vaaliohjelman toteuttamisen ja leikatakseen toivon sadoilta tuhansilta tai miljoonilta ihmisiltä.
On myös aika mielenkiintoista ajatella, että tällaisen sangen maltillisen vasemmistolaisen ohjelman toteuttaminen näyttää vaativan huomattavan rajua luokkataistelua. Tämä kiinnostaa itseäni siksikin, että en laske itseäni maltilliseksi vasemmistolaiseksi, vaan vastustan koko nykyistä kapitalistista tuotantotapaa. Oma kysymykseni onkin, miten nyt synnytettävän kamppailun saa rajattua vain maltillisiin poliittisiin teemoihin? Kuka painaa jarrua, jos työväenluokka todella innostuu elinolojensa parantamisesta?
Totean sitten vielä niille muutamille "radikaaleille vasemmistolaisille", jotka ovat aihetta kommentoineet: ottakaa pää pois perseestä ja katsokaa isoa kuvaa. Onko teillä itsellänne takananne satojen tuhansien ihmisten kampanjaa, joka päihittää miljonäärien tukeman eliittipoliitikon? Niin, sitä minäkin.